Kuuman kesän varjoissa oli grillaamisen ja punkkien kaivelun lisäksi kaksi isoa työtä. Muuan viiden hengen kirjoittajatiimi on yrittänyt saada kasaan yleisteosta suomalaisen liikennehistorian ja liikennepolitiikan teemoista. Olemme aikataulussa, mikä tarkoittaa, että edistymme. Meillä on vielä joku kuukausi aikaakin, joskin siihen nähden myös paljon työtä.

Miten tiivistää Euroopan historia?

Toinen iso työ on ollut miettiä Euroopan historiaa uusiksi – siis tavallaan ja opetusta varten. Lyhyellä kurssilla, pienin oheisaineiston ja vähin luennoin pitäisi johdattaa yhteen tai kahteen tärkeään teemaan  Euroopan kehityksessä noin 1400-1800 eli uuden ajan alussa.

Teeman olen  valinnut. Se on kysymys siitä,  miksi ja miten eurooppalaiset ja Euroopan valtiot onnistuivat pääsemään muita edelle tieteessä, taloudessa ja tekniikassa. Kysymys voi olla selkeä, mutta erilaisten vastausten tiivistäminen selkeäksi ja ymmärrettäväksi ja silti informatiiviseksi on melkoinen päänvaiva. Vastoin tapojani olen jopa ajatellut laittaa pääasiat Power Point -showksi.

Kysymys on mielestäni kenties tärkein Euroopan historian teemojen joukossa tuolta ajalta. Se selittää paljon nykyistä tilannetta yhtä lailla kuin kysymykseen esitetyt vastaukset kertovat siitä, mitä haetaan vastauksiksi nykyisiin Euroopan taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen ongelmiin.

Jotakin pöhköä

Kevätkautta varten olen valmistelemassa kokonaan uudenlaista kurssia, joka voi olla muodoiltaan jokseenkin käsittämätön. Se ei liity niinkään tiettyyn historialliseen aihepiiriin kuin näkökulmiin, menetelmiin ja lähtökohtiin. Kysymys on historian pitkäaikaisista, hiljaisista, liki muuttumattomista asioista ja niiden arvioinnista. Ajatus on lähellä Big History -teemoja tai – jos halutaan – Deep History -teemoja. Kurssi on enemmän monimuotoinen seminaari kuin luentosarja.

Koska lähtökohtana on metodologia tai näkökulma, aiheena voi olla melkeinpä mitä vain alkaen suurten sosiaalisten tai teknologisten järjestelmien historiasta magian, mystiikan ja uskontojen historiaan, talous- ja kulttuurimaantieteen hitaasti muuttuviin seikkoihin tai ajatustapojen, symbolien tai ”ikuisten ongelmien” historiaan. ”Ikuisiin ongelmiin” kuuluvat esimerkiksi muuttumattomat tai muuttuneet käsitykset hyvästä ja pahasta. Voiko hyvä  ja paha olla historiallinen tosiasia, ja mitä tapahtuu, jos katsontakannastamme poistetaan kristillisen uskon tuoma lähtökohta?

Kaikkea vielä, sanoi mies, kun kuuli pyörän keksimisestä!

Yksi uusi harrastus

Huomasin myös löytäneeni itselleni uuden harrastuksen. Oletin vain ohimennen lukevani pari-kolme teosta, kuten tavallista. Mutta kun kyseessä oli Neal Stephensonin teos-sarja ”The Baroque Cycle”, se ei käynytkään niin vaan. Siitä tuli ihan ehkeä yli 3 000 sivuinen, poikkeuksellisen hankalalla mutta kauniin taidokkaalla ja historiallisesti rikkaalla englannilla kirjoitettu uusi harrastus, jota riittää vielä pitkään …

Kirjasarjasta on kiinnostuneille erinomainen blogi-arvio Strata of Meaning.

Hyvää ja luovaa syksyä!

Yhdysvallat tuotti yli 100 000 tohtoria vuosina 2005-2009, eikä tahti ole hidastunut. Samaan aikaan syntyi 16 000 uutta professuuria. Sekin on aika suuri lisäys.

Mutta palkkojen suhteen on toisin. Tieteen tekijät proletarisoituvat samalla tavalla kuin osalle muutakin keskiluokkaa on käymässä ja jo käynytkin.

Valmistuneista maistereista, jotka jatkavat kohti tohtorintutkintoa, ja nuorista tohtoreista, jotka jatkavat tieteen poluilla, on tullut halpatyövoimaa, jonka turvin yliopistot toimivat ja jonka turvin ”professorit lihottavat julkaisuluetteloaan”. Niin kirjoitti The Economist (18.12.2010) artikkelissaan ”The Disposable Academic” eli kertakäyttötutkija.

Yhdysvalloissa ratkaisukin näyttää keksityn: yliopisto-opettajien ammattiliitot kasvavat ja radikalisoituvat. Ja niiden alkutaival on aivan samanlainen kuin työväenjärjestöilläkin oli, sillä monet yliopistot ovat kieltäytyneet neuvottelemasta alemman opettajakunnan järjestöjen kanssa.

Tästä syntyy vielä soppa, kun radikalisoituneet liittyvät muihin nykymaailman radikalisoituneisiin. Vallankumouksia sellainen on ennenkin tuonut.

Saattaapa olla, että Suomen seuraava hallitus muistaa äskeisten kunnallisvaalien tuloksen. Mitä ilmeisemmin vihreiden suuri ja vasemmistoliitonkin pikkuinen menestys osin syntyi koulutuksen alan leikkausten tuomasta ärtymyksestä. Joku voi tietysti sanoa, että kampanjat olivat farisealaisten populismia, koska arvostelijat olivat taannoin myös hallituksessa. Mutta politiikassa oppositiolla on etuoikeuksia.

Pitää huomata, että korkeasti koulutetut hallitsevat julkisuutta ja säätelevät julkisen keskustelun aiheita. Varmasti vaalituloksessa oli kyse myös ryhmittymisestä liberaalien arvojen ja monikulttuurisuuden taakse. Se on aina luonteva valinta tiedon ja opin ammattilaisille.

Tässä suhteessa seuraavan hallituksen pelisilmä tuli varmasti koulutetuksi. Rahaa tultaneen jakamaan jopa näytösluontoisesti, sillä tuskinpa muissa puolueissa halutaan ottaa riski, että tieteen ja kulttuurin väki tai etenkään kaikki naiset löytävät poliittisen kotipesänsä ihan muualta.